Katson heräävää kevättä
Risukkoisen metsän vilinä ottaa silmiin
Aava tila helpottaa

 

Sateen pieksämät pellot huutavat jyviä
mustien sadepilvien massat asuttavat taivaan rantoja

 

Juurakoiden kasat turvepellolla kielivät uskosta maahan
vaikka vienti ei vedä ja seinät kalisevat tyhjissä navetoissa
Elävä maitokone on hävinnyt laitumilta
vain yksinäinen valkoinen lehmä köytettynä keskelle kevätvihreää peltoa

 

Valkoisia palleroita mustalla pellolla
lokkipari kiven nokalla
Fasaanikukko ihmettelee suuren vihreän madon etenemistä
Kurjet lentävät kohti pohjoista

 

Yksinäinen sinisorsa pienessä lammessa
vaimo ehkä hautomassa

 

Peltikatot pitkänä jonoa suljetussa tilassa
Kätkevät elävän turhan
Lyhyt elämä verkkohäkissä
että naisella olisi hyvä

 

Yksinäinen kelo nojaa nuoreen mäntyyn
Paljaat kivet
ura kalliossa
ihmisen tekemä
metsä syötetty rautahampaalle
mutta pienen risun hiirenkorvat avautuvat

 

Sininen savi penkalla kutsuu käsiäni koskettamaan pintaansa
Silmäni syövät sitä himoisesti

 

Veistetyn pihakarhun uljas olemus vartioi pienen tuvan kujaa
Varkaita se ei suosi

 

Vanha kyläkauppa
luukut ikkunoillaan
räystäät ränsistyneinä odottaa aikansa palaavan

 

Vihreä mato pysähtyy
sen uumenista syntyy kotiloitaan kuljettavia olentoja
Samalla sisään puskee heitä samanlaisia

 

Kiire

 

Käsi hamuaa taskua
kännykkä putoaa kadulle sitä ei huomata
Ei kukaan huomaa ja matka jatkuu

 

Valkoisten koivujen kyljet vilisevät
pienet tiet haarautuvat
Nekin vievät jonnekin

 

Vihreä mato pysähtyy
Kaivaudun sen uumenista kadulle

 

Olen tullut perille