Musta vesi sylkee valkoista vaahtoa

Lokin taistelu värisevin siivin

Kuvottava tunne

Meren armottomat kasvot

Pelottavaa

mutta kaunista

Myrskytuuli kolisee nurkissa
ripottelee neulaset polulle
huuhtoo lumet metsistä

Purot juoksevat ahnaasti kohti merta
ahmivat irtaimen mukaansa

Lehtiperhoset tanssivat aamutuulessa
syksyn jättämin ruskein siivin

Takinliepeeni lepattavat minusta pois
pöly ei viihdy hiuksissani

Valkoinen kissa aidalla koiran kiusaksi

Katson heräävää kevättä
Risukkoisen metsän vilinä ottaa silmiin
Aava tila helpottaa

Sateen pieksämät pellot huutavat jyviä
mustien sadepilvien massat asuttavat taivaan rantoja

Juurakoiden kasat turvepellolla kielivät uskosta maahan
vaikka vienti ei vedä ja seinät kalisevat tyhjissä navetoissa
Elävä maitokone on hävinnyt laitumilta
vain yksinäinen valkoinen lehmä köytettynä keskelle kevätvihreää peltoa

Valkoisia palleroita mustalla pellolla
lokkipari kiven nokalla
Fasaanikukko ihmettelee suuren vihreän madon etenemistä
Kurjet lentävät kohti pohjoista

Yksinäinen sinisorsa pienessä lammessa
vaimo ehkä hautomassa

Peltikatot pitkänä jonoa suljetussa tilassa
Kätkevät elävän turhan
Lyhyt elämä verkkohäkissä
että naisella olisi hyvä

Yksinäinen kelo nojaa nuoreen mäntyyn
Paljaat kivet
ura kalliossa
ihmisen tekemä
metsä syötetty rautahampaalle
mutta pienen risun hiirenkorvat avautuvat

Sininen savi penkalla kutsuu käsiäni koskettamaan pintaansa
Silmäni syövät sitä himoisesti

Veistetyn pihakarhun uljas olemus vartioi pienen tuvan kujaa
Varkaita se ei suosi

Vanha kyläkauppa
luukut ikkunoillaan
räystäät ränsistyneinä odottaa aikansa palaavan

Vihreä mato pysähtyy
sen uumenista syntyy kotiloitaan kuljettavia olentoja
Samalla sisään puskee heitä samanlaisia

Kiire

Käsi hamuaa taskua
kännykkä putoaa kadulle sitä ei huomata
Ei kukaan huomaa ja matka jatkuu

Valkoisten koivujen kyljet vilisevät
pienet tiet haarautuvat
Nekin vievät jonnekin

Vihreä mato pysähtyy
Kaivaudun sen uumenista kadulle

Olen tullut perille

Rujo katse seisoi edessäni

Suljin silmäni
aika oli pysähtynyt

Sydän hiiltynyt
mutta tuikku palaa

Kalpean varjoni vierellä
näin unta sinusta

Kaipasin kätesi kosketusta
kehosi lämpöä

Tunsin kylmän tuulen kun pakenit

Huusin
mutta et palannut