Musta vesi sylkee valkoista vaahtoa
Lokin taistelu värisevin siivin
Kuvottava tunne
Meren armottomat kasvot
Pelottavaa
mutta kaunista
sunnuntai, 22. marraskuu 2015
Musta vesi sylkee valkoista vaahtoa
Lokin taistelu värisevin siivin
Kuvottava tunne
Meren armottomat kasvot
Pelottavaa
mutta kaunista
maanantai, 16. marraskuu 2015
Myrskytuuli kolisee nurkissa
ripottelee neulaset polulle
huuhtoo lumet metsistä
Purot juoksevat ahnaasti kohti merta
ahmivat irtaimen mukaansa
Lehtiperhoset tanssivat aamutuulessa
syksyn jättämin ruskein siivin
Takinliepeeni lepattavat minusta pois
pöly ei viihdy hiuksissani
Valkoinen kissa aidalla koiran kiusaksi
perjantai, 13. marraskuu 2015
Katson heräävää kevättä
Risukkoisen metsän vilinä ottaa silmiin
Aava tila helpottaa
Sateen pieksämät pellot huutavat jyviä
mustien sadepilvien massat asuttavat taivaan rantoja
Juurakoiden kasat turvepellolla kielivät uskosta maahan
vaikka vienti ei vedä ja seinät kalisevat tyhjissä navetoissa
Elävä maitokone on hävinnyt laitumilta
vain yksinäinen valkoinen lehmä köytettynä keskelle kevätvihreää peltoa
Valkoisia palleroita mustalla pellolla
lokkipari kiven nokalla
Fasaanikukko ihmettelee suuren vihreän madon etenemistä
Kurjet lentävät kohti pohjoista
Yksinäinen sinisorsa pienessä lammessa
vaimo ehkä hautomassa
Peltikatot pitkänä jonoa suljetussa tilassa
Kätkevät elävän turhan
Lyhyt elämä verkkohäkissä
että naisella olisi hyvä
Yksinäinen kelo nojaa nuoreen mäntyyn
Paljaat kivet
ura kalliossa
ihmisen tekemä
metsä syötetty rautahampaalle
mutta pienen risun hiirenkorvat avautuvat
Sininen savi penkalla kutsuu käsiäni koskettamaan pintaansa
Silmäni syövät sitä himoisesti
Veistetyn pihakarhun uljas olemus vartioi pienen tuvan kujaa
Varkaita se ei suosi
Vanha kyläkauppa
luukut ikkunoillaan
räystäät ränsistyneinä odottaa aikansa palaavan
Vihreä mato pysähtyy
sen uumenista syntyy kotiloitaan kuljettavia olentoja
Samalla sisään puskee heitä samanlaisia
Kiire
Käsi hamuaa taskua
kännykkä putoaa kadulle sitä ei huomata
Ei kukaan huomaa ja matka jatkuu
Valkoisten koivujen kyljet vilisevät
pienet tiet haarautuvat
Nekin vievät jonnekin
Vihreä mato pysähtyy
Kaivaudun sen uumenista kadulle
Olen tullut perille
maanantai, 9. marraskuu 2015
Rujo katse seisoi edessäni
Suljin silmäni
aika oli pysähtynyt
Sydän hiiltynyt
mutta tuikku palaa
keskiviikko, 4. marraskuu 2015
Kalpean varjoni vierellä
näin unta sinusta
Kaipasin kätesi kosketusta
kehosi lämpöä
Tunsin kylmän tuulen kun pakenit
Huusin
mutta et palannut