Tipi (ruskea) on Neidon (harmaa) pehmolelu ja päinvastoin, vielä toistaiseksi.

Nämä veijarit painivat aamusta iltaan, välillä vain vähän syöden ja leväten.

Meidän hieno lady-Nanni on niin siisti, ettei me millään saatu sellaista sottapyttykuvaa. Laitan kuitenkin arkistosta löydetyn kuvan. Nanni tykkää joskus leikitellä pienellä vesilirulla, sitten se puistelee tassunsa ympäri vessaa ja jättää jälkeensä mustat märät tassunkuvat lavuaarin reunoille, jos on vasta tullut ulkoa.

Kyllä tämä varmaan riittää täyttämään "sottapytyn" kriteerit ;)

Tirrin pusu tulppaaneille.

Tirrin elämä päättyi tapaturmaisesti eilen, tämän jälkeen vain Nanni esiintyy haastekuvissa.

Nanni osallistuu tällä kertaa haasteeseen.

Nanni käyttäytyy kuin koira, sen tapoihin kuuluu vartiointi. Se istuu aidalla ja vartioi pihan ja kadun toimintoja pitkät ajat hievahtamatta.

Tässä meidän vekkulit tervehtivät kivitasolla. Nanni otti aurinkoa ja Tirri tuli tervehtimään kaveria.

Me Tirrin kanssa ei tiedetä syntymäpäiväämme, kun meidät on löydetty ja emäntä on antanut meille kodin.  Mutta tahdomme onnitella tällä kuvalla kaikkia niitä onnellisia kissoja, jotka saavat oikeat syntymäpäiväjuhlat.

Kuva on kännykällä otettu ja sen mukainen, mutta ei se taida olla niin nuukaa. Meillä on aina niin hauskaa yhdessä ulkona. Emäntä on veistänyt pihahaltijan, siinä on kiva kiipeillä. Kerran se saatiin nurinkin, silloin juostiin kovasti karkuun ja emäntä varoitteli, ettei saa telmiä, tulee vahinko. Ei me sitä uskottu.

Näkymä keittiön ikkunasta. Kissat tulivat niiden kävelykadulla vastakkain, mutta ne eivät oikein osanneet päättää, kummalla on väistämisvelvollisuus. Tirri on ylivalottunut, mutta kissaksi tunnistaa :)

Lämmin ja luottavainen suhde on tärkeä elementti myöskin eläinten keskuudessa.

Ami on löytänyt herkun ja Nanni halusi tarkistaa, onko se syöntikelpoinen. Moniko koira antaa kissan tutkia löytämänsä aarteen? Tämäkin osoittaa lämpöä heidän välillään.

No näistä nyt jonkunlaisen pyörylän saa, kun panee mielikuvituksesta loput. Kuvakin on kännykällä otettu ja taso sen mukainen, mutta nyt ei irtoa parempaa :)

Meillä kissat, niinkuin koirakin, kuuluvat olennaisena osana perheeseen ja se näkyy huushollissa hyvin selkeästi. Matot ovat koneellapestävää sorttia ja kaikki soffat + muut osat on räsymatoilla suojattu. Näin talvella on siistimpää, mutta muina vuodenaikoina joutuu pyykille aika usein. Tassuissa tulee hiekkaa ja kuraa kosolti sisälle.

Tällaisesti meillä kuuluu "elukat" perheeseen :)

 Nämä veijarit tykkäävät kiikkua "pehtoorin" karmilla ja lujaa kans.

Tirri kyselee Amilta päivän kuulumisia.

Tirri ja Nanni kokeilevat mennä ominvoimin ulos.

Tirri yrittää ensin. Nanni seuraa vierestä ja toteaa, ettei siitä mitään tule...  ja sanoo Tirrille: Annas kun minä näytän...

 ..ja Nanni näyttää. Kokeilee ovea ja yrittää työntää sen auki. Tirri odottelee mielenkiinnolla, mitä tapahtuu...

 Ei näy onnistuvan sinultakaan, Tirri huomauttaa kyllästyneenä ja palaa soffalle koisimaan.

Todellisuudessa, nämä veijarit käyttelevät ovia yllättävän näppärästi ja kyllä se nytkin onnistui, mutta kamerani hitauden takia en saanut ulosmenosta kuvaa. :)

Nanni on selkeä perfektionisti, vain paras on kyllin hyvää.

 Tirri on epäilijä, vieraiden ihmisten ja uusien asioiden suhteen.
 Mutta pomottaa toki Nannia, jos se erehtyy emännän sänkyyn ja Tirri on paikalla.

No nyt tuli sen verran paha, ettei taideta kuvalla selvitä, joten kertokoon Nanni vihjeistä, joita se käyttää, yrittäessään saada minut aamusella ruoan jakeluun kello puoli viisi.

Emäntä kyllä laittaa iltasella ennen nukkumaan menoaan meille ruokatäydennystä, sanoo ettei muka yöllä tartte nousta ruokkimaan meitä.
Me kuitenkin aletaan nukkumaan jo iltavarhaisella, niin ei jakseta oottaa, ku emäntä nousee vasta kuuden jälkeen. Minä yritän saada sen hereille vähän aikaisemmin, jos ei muuta, niin ainakin seurustelemaan, kun Tirrikin koisaa aamulla niin pitkään ja minun aika ei kulu yksin. Koiraakin käyn aina pukkimassa kaveriksi, mutta se vain kääntää kuononsa pois ja jatkaa uniaan. Herättelen emäntää ekakerran puoli viiden aikaan, raapimalla ensin tulisesti kiipeilypuuta, mutta harvoin se siihen vielä reagoi. Sitten hyppään sänkyyn ja kävelen varpaista hartioille saakka sen päällä, sitten haistelen sen nenää juuri niin läheltä, että viiksikarvat kutittavat sen kasvoja. Silloin se viimeistään liikkuu ja lähtee perääni. Minä menen tietty ruokakupille, mutta emäntä menee ulko-ovelle. Mielestäni emäntä ei opi käsittämään että minulle pitää antaa muonaa ja seurustella kanssani, eikä vain ulos olla heittämässä. Kyllä ihmiset ovat tyhmiä.
Se on henkien taistelu ja emäntä luulee voittaneensa ja menee takaisin sänkyyn, tietty minun harmikseni. Mutta otan järeämmät aseet käyttöön ja hyppään emännän pään viereen, ellei se vieläkään reagoi, alan pudotella yöpöydältä kaikkia pikkutavaroita, mitä siinä on. Yleensä emännän kyniä, kumeja, huulirasvoja jne.. Kynät pudotan lattialle ja puren ne koloille. Kun se aina kirjoittelee jotain, mielestäni täyttä hölynpölyä, mitä se niillä kynillä tekee. Sillä on ainaki neljä kynää ja aina se motkottaa, että minne Nanni on ne taas kantanu. Niin se aina pauhaa.
Paperien nurkat on mukavaa purtavaa, silloin emäntä yleensä säntää pystyyn, kun se luulee, että minä jotain tärkeää revin ja se sanoo, että roskitan. Mitähän se silläkin tarkoittaa.
No, jos saan kolmannen kerran sen ylös, se on jo niin tulinen, että on pakko antaa periksi ja mennä sen mieliksi ulos.
Se menee ovelle ja säklättää, että teillä on kuivanapuja aina kupissa ja saatte joka päivä purkillisen lazia, joten ei sinun Nanni tartte nälissäs olla. Enhän minä nälkääni valitakaan, kun seuraksi vain keittiöön olisin vailla, mutta kuten sanottua. Ihminen on niin tollero, ettei se tajua minun vihjeitäni.

Tässä Tirri sisustaa vessan maton uuteen järjestykseen.

Ja tässä Tirri sisustaa olkkarin sohvansuojat rullalle. Meillä on sellaisia maton myttyjä talossa aina, varsinkin nyt talvella, kun kissat ovat paljon sisällä. Tirri on mestari tässä hommassa.

Tirrin levollisuutta huokuva olemus kielii keskittymisestä asiaan, jonka vain se näkee ja aistii.

Nanni hypnotisoi katsojansa tainnoksiin, niin varman keskipisteen se on valinnut kohteekseen.

Tirri painii hiiren kanssa...

...Nanni painii hiiren kanssa...

..ja tässä otetaan mittaa toisistaan.

Näistä veitikoista on varmaan satoja kuvia, mutta ei yhtään kunnon kippokuvaa, ne ovat aina tykänneet nukkua levällään jossain laajalla alueella. Tämä on lintulaudan bongauspaikka ja Tirri tykkäsi istua kukkapurkissa, Nannin seuratessa vieressä. Kännykkäkuva; ei oikein selvä, mutta jospa siitä asia selviäisi. Kukka on muuten chilipaprika. Otin sen sisälle, kun ei kerinnyt ulkona valmiiksi. Tirri tykkäsi purra sitä ja lopulta se täytyi hävittää, kun se oli jo niin harvaoksainen. Chilit sain kuitenkin talteen.

Tirristä tällainen kuva...

..ja tällainen, tällä kertaa. Nanni sanoi, ettei se halua leikkiä peilien kans, ja pyh kanssa. Tirrikin piti juksata mukaan, se sanoi: Etten lähe juttuihis, ellet anna edes juustopalaa. Kiristystä sanon minä, mutta pakon edessä oli taivuttava.  

Tirrin syöksy oli niin nopea, ettei kamera ehtinyt mukaan.

Nanni syöksyi punaisen pisteen perään, mutta taisi myöhästyä.

Kissan arkeen mahtuu monenlaisia puuhia, varsinkin näin kylmillä ilmoilla. Liikuntaa ja harrasteita pitää keksiä, mutta myös jokapäiväiset tarpeet on hoidettava, olipa ulkona kuinka kylmä tahansa.

Napsu tykkää olla koreissa, laatikoissa ja vaatekaapeissa.


Tirrin arkeen kuuluu vielä leikkiminen, ja talon järjestyksen sekoittaminen.


Nannille arki on monenlaisten puuhien lisäksi huolehtia, jokaisen arkeen kuuluvasta tarpeiden teosta.

Meidän haleja.

Tässä Nanni halii oravaa, vain häntä näkyy :)

Tirri halailee tonttua, sipisee varmaan sen korvaan lahjatoivomuksia.

Tirrin hali Nannille, silloin pienenä ollessa.

Kissakuvahaaste 93: Kääryle.

Nyt kävi niin, ettei tämä meidän poppoo halua millään käärylöityä kuvauksia varten, joten jouduin kaivamaan vanhoja otoksia. Tässä Napsu omassa vasussaan, vissiin viimevuotinen kuva. 

Ja tämä meidän käsikynkkäkaksikko, jotka käärylöityy aina toisiinsa.

No Tirri tuli aamulla taas syliin, kun join aamukahvia. Sillä on sellainen tapa, että se kääriytyy syliin pieneksi palloksi ja on siinä jonkin aikaa, sitten mennään ruokakupille.

Kissakuvahaaste 92: Neljä tassua.

Kun on tassuja neljä, niiden suojaan on hyvä piiloutua. Tirri päikkäreillä.

Neljän tassun avulla pysyy tasapainossa oudommassakin tilanteessa ja Nannillahan niitä noita asentoja riitää.

Kissakuvahaaste 91: Kahdet kasvot.

Tässä Nannin kahdet kasvot. Nanni leikkii varjoleikkejä.

Tirri katsoo: Tirrikös se sieltä katsoo, vai onko minulla kahdet kasvot?

Oli pakko laittaa nämä Nannin kahdet kasvot.

Tässä meidän kolmikko erilaisten lukemisten kimpussa

Tirri viihtyy syyslehtien seurassa. Ne ovat mukavia varsinkin, jos tuuli vähän pöllyttää niitä.

Nanni on enemmänkin päivälehtien perään, varsinkin, jos emäntä lukee kaverina.

Vanharouva Napsu tutkii mielellään puutarhan kuulumisia, mutta sitten täytyy päälle levätä.
Ikä nimittäin vaatii veronsa. (16v.)

Kissakuvahaaste 85, aiheena Mustavalkoinen.

Tirri katseli itseään jokapuolelta, löytäen vihdoin mustavalkoisen yhdistelmän itsestään. Tirrin ajatusmaailmakin on hieman mustavalkoinen. Nanni voi nukkua äidin sängyssä, kun äiti ei ole siinä, mutta äidin ollessa nukkumassa, vain Tirrillä on Tirrin mielestä oikeus nukkua vieressä, Nanni ajetaan pois.

 Nanni rypälehuoneen orrella.

On se raskasta raataa hiirten perässä aamuaikasesta, varsinkin jos saalis on minimaalista, sitä mielellään pitää välillä taukoa. Täällä zilgan oksien lomassa on sopivan rauhallista huokasta.

Antakaa edes hetken tauko, olen aivan poikki, Tirrin olemus kertoo.

83:n Kissakuvahaaste aiheena Saunakissa.

Oh! Mikäs se tämmöinen paikka on? Tuollainen kivikasa ja savullekin haisee. Tutkipa Tirri vähän...

..ja Tirri tutkii. Katsotaanpa, onko kiuas ladottu oikein. Sitä ei näe kuin sisäpuolelta.

Ainakin tänne kissa hyvin mahtuu.

Kaikki on kunnossa. Kyllä täällä saattais viihtyä kissatkin. Tuumii mamin murut.

82:n Kissakuvahaasteen aiheena Syys.

Oh! olipa piikkinen puu, mietti Tirri, kun orapihlajaan kiipesi. Ei auta kuin purra piikit pois, jos aikoo haavoilta säästyä.